Aina mulla käy niin, et heti ku pääsen Suomeen, blogi muuttuu ihan turhaksi kapistukseks. Mutta ainaki siis pääsin Suomeen. Nyt oon jo pari viikkoo ollu Ranskassa, Saint Just nimisessä kylässä Lyonin suunnalla. Oon kerenny käydä Pariisissaki ja joutunu kivasti pajattaan ranskaa. Poskisuukkoihin oon joutunu tutustuun jo Kiinassa, joten se ei oo ollu toistaseks ongelmana.
Tapasin Pariisissa yhden ukrainalaisen pojan Odessasta, itä-Ukrainasta. Se kerto, et sinne tulee todennäkösesti sota elokuussa. Sillä oli sekä venäläisiä että ukrainalaisia juuria ja sen takia se ei mistään hinnasta halunnu ite osallistua sotaan. Sen mukaan koko Odessassa ei ollu tarjolla mitään töitä eikä kellään ollu rahaa. Se kuulosti aika uskottavalta, koska se kerto, et koko Odessassa ei oo ku ehkä neljä pyykinpesukonetta ja se kysy multa, osaanko mä käyttää sellasta. Sitä kurjuutta se oli päässy pakoon hommaamalla (tod.näk. ostamalla mafialta) kahen viikon viisumin Kreikkaan. Sillä se oli tullu Puolan kautta Pariisiin, työskennelly sen veljelle kymmenen päivää ja ku me tavattiin, sillä oli enää neljä päivää viisumia jälellä. Sitä ei kauheesti houkutellu palaaminen Ukrainaan, jossa kirkotki on kuulemma valjastettu sotapropagandalle, vaan se aiko yrittää Pariisiin jäämistä venäläisen mafian avulla. En tiiä miten poikaparalle kävi, mut sen kans oli mielenkiintosta jutella.
 |
| 422 porrasta |
 |
| Pariisi oli täynnä jonoja. Tässä joitaki Notre Dameen haluavia. |
Vau. Mäkin olin lähös pariisi, mut en noitte jonoje takia. Mut mieti Heljä mite onnekkaita ollaa ku meiän ei tarvi elää sodan keskellä. Tai kiinalaisen propagandan alla;) voi että, haluisin niin peksuun takasi! - Ankku (perheelle terkkuja!) tää sun blogi on muute mahtava.
VastaaPoistaMä arvasin et kirjotat taas kun oot reissunpäällä, sun Suomessa ollessa en jaksa käydä edes blogia kurkkiin ��
VastaaPoistaVoi ukrainalaisressukkaa, ei olis hyvä olla hänen housuissaan! Toivottavasti pojan kävi hyvin.
Mukavaa reissua, nauti!