Ni hao ja privet! Tervetuloa seuraamaan ja mukanaelämään matkojani! Yhtä hyvää matkaa sinulle kuin minullekin!

perjantai 16. syyskuuta 2011

Kauhunhetki kenkäkaupassa

Tänään olin vapaalla ku huomenna mulla on töitä. Lähin sit katsastaan eläintarhan tinkimismarkettia. Se on sellasen bussikatoksen yläpuolella neljä kerrosta pikkukauppoja. Valtavan iso rakennus ja ihan sikana kauppoja. Lisäks siel oli korea city eli sellanen paikka missä oli ilmeisesti koreasta tulleita vaatteita. Mäkkäriki löyty sieltä rakennuksesta joten nälkä ei päässy yllättämään. :)
Täällä siis systeeminä se et kapeitten käytävien varrella on jokunen miljoona metri kertaa metri -kokosia putiikkeja. Ne putiikit on ihan täynnä vaatteita tai mitä niissä nyt ikinä myyään. Myyjä viettää päivänsä istuen sielä kopissa ja yrittäen myydä mahdollisimman paljon tavaraa. Jos sille tulee nälkä niin se kaivaa sen kätköistä eväät ja alkaa syödä. Jos sillä tulee vessahätä niin sen pitää pyytää joku tuuraamaan (tai jättää koppi vartioimatta) ja käyä vähän kauempana yleisessä vessassa. Jos sillä on tylsää niin se voi soittaa kaverille tai pelata korttia tai räplätä kännykkää tai lukee lehtee tms. Aika hyvin ne keksii tekemistä.

Tässä jonku liike: seinä hyllyineen. Kengät vaan hyllylle ja kauppa on pystyssä.

Tänään oli vissiin joku lastintulo päivä ku noita farkkupaketteja oli vähän jokapuolella. Todennäkösesti siis jotain jämiä suoraan tehtaalta ja siks niin halpoja. Ja samanlaisia farkkuja voi saada jostain sieltä Suomesta esimerkiksi.

Tästä kuvasta voitte nähä vähän miten tiheesti ne kaupat on, ylhäällä vaan vaihtuu kyltti niin oot uudessa paikassa.

Tänään mulle kävi niin hassusti et yhessä noista kaupoista näin converset / niitten kopiot. Huvikseen kysyin mitä ne maksaa ku myyjä oli niin innokas myymään. No, ne makso 260 Yuania. Myyjä vaatimalla vaati mua sanoon jonku muun hinnan ja sit hölmönä sanoin vaan et korkeintaan sata. Yritin sit päästä siitä lähteen ja sanoin kiitos jo sille ku se sit lopulta sano et okei okei, sata. Mä olin silleen et en mä oikeesti haluu niitä, kiitos ei mut se ei päästäny mun kädestä irti vaan sano et ei ei, meillä on isompiaki kokoja, kato nyt! Mä vaan puistin päätä ja sanoin ei ei.
Sittehän sieltä säntäs sen kojun toinen myyjä ja tarttu ihan sikakovaa mun kädestä kii eikä päästäny mua sen ohitte. Saat ne kaheksalla kympillä! Eieiei! Mä yritin päästä sen ohi mutta ei, se ei liikkunu tuumaakaan vaikka mä kävelin sitä päin ja riuhdoin mun kättä irti. Okei okei okei, saat ne viidelläkympillä. Siinä vaiheessa mä aloin oikeesti hermostua ja yritin riuhtoa itteäni irti ja sanoin kokoajan eieiei eli bu bu bu! Ei auttanu mikään, kolmaski myyjä tuli taputteleen mua et hei, viiskymppiä, noilla on isompiaki kokoja.
Mä aloin jo oleen epätoivonen et en ikinä pääse pois täältä ja mun kädessä ei enää kohta kierrä veri ku yks vaan puristi mua hirveen tiukasti. Sit vaan repäsin ihan täysillä ja kävelin sitä naista päin niin että sen oli ihan pakko väistyä ja lopultaki pääsin irti niitten otteesta. Olin ihan hermona ja kesti ainaki kaks käytävällistä putiikkeja ennen ku aloin nähä taas mitä sielä myytiin. Mutta joo, pääsin ainaki irti enkä joutunu ostaan kenkiä mitä en ikinä käyttäis. :D Mutta huhhuh että ne oliki itsepäisiä!

Tässä taas maisemakuva. On sanottu et Pekingissä on pyörät vähenemään päin mutta en mä nyt tiiä onko niitä vielä ihan hirveen vähän... :D Mitäs sanotte tän kuvan perusteella?

Ulkona hutongalueilla on monesti kans pikkukauppoja. Minä, salakuvauksen mestari otin taas yhestä kuvan. :)

Löysin matkanvarrelta myös lankakaupan äitille! Mitä sais olla?

Ja mitä jäi käteen tästä kerrasta? Taas hirvee läjä vaatteita. :D Huomatkaa mun pupu-villapaita. Täällä on sentään jo viileetä ku tänäänki illalla oli vaan 18 astetta... Mietin tänään sikakauan et laitanko mekon vai housut. Oli sit pakko laittaa housut ku mun paksuimmat sukkahousut oli pesussa ja legginseillä ois voinu tulla kylmä. Olihan sentään luvattu vaan 24 astetta lämpöö (real feel aina korkeempi). :D Mitenhän lie oisin valinnu Suomessa?

Ja loppusaldoksihan tuli 35€ plus mäkkiruoka pari euroo. Selviäisinköhän ihan niin vähällä Suomessa kassillisesta vaatteita ym. tilpehööriä. No, voihan vaikka olla. Ihan tyytyväinen oon silti. :)

Ei muutaku sunnuntaina odotellessa! Mitä lie sitte teen ku on taas vapaapäivä. :)

5 kommenttia:

  1. Hyi kauhee nuo kauppiaat. Mulla kävi melkee samallalailla Turkissa mut siinä oli yks mies. Se viel löi täysiä kaks kertaa mua olkapäähän ja mää yritin väkisin päästä pois. Hyi se oli pelottavaa. Niiltä ei kannata kysyä hintaa jos ei oo iha varma et ostaa ne.! Tulin siihen tulokseen Turkissa. Mut mikä tuo on tuossa viimesessä kuvassa?

    VastaaPoista
  2. Noh, toi oli ekakerta et mulla oli noin tukala tilanne ja se johtu varmaan siitä et ne kengät ei oikeesti ollu varmaan ku kahenkympin arvoset nii jos mä urpo oisin ostanu ne satasella nii vähänkö ne ois saanu hyvät rahat. Ja siel ei ollu niin paljon länsimaalaisia ku siel missä yleensä käyn nii ehkä ne ei oikeen tajunnu... Ens kerralla aion järjestää kunnon kohtauksen jos käy noin. :) Toi viimenen kuva on hiuspannasta. :D Löyty aika hieno eikä maksanu ku euron. Sitäpaitsi musta tuntu et tarvin just sen. :D

    VastaaPoista
  3. tajusin vasta nyt lukee ekaa kertaa tätä sun blogia...luulin eka et oot vaihtanut ku et päässy tänne kirjotteleen mut näemmä oot päässytkin. Kivaa nyt lukee miten sulla menee :) T. Anni

    VastaaPoista
  4. Hulluja kinkkuja! (Vallin mutsin sanoin :D) Pidä varas siellä! ja juu, tuodaan tietty mitä pyysit, ollaanpa kuulolla!

    VastaaPoista
  5. Hienosti tehyt Anni! :) Mä sain eri netin nii pääsen nyt tänne. Aluks en kyllä päässy.
    Riina: totta, nää on välillä vähän hulluja kinkkuja!

    VastaaPoista