Kungfutseilua

Eilen oli taas vapaapäivä joten päätin lähtä tutustumaan ympäristöön. Aattelin mennä Laama Temppeliin mikä on joku tosivanha buddhalaisluostari/temppeli joka on edelleen toiminnassa. Hyppäsin siis metroon ja menin laamatemppeliasemalle. Hyvin alko ku heti ku nousin ylös metroasemalta tuli kaks munkkia vastaan. :) Tyhmänä en kuitenkaan alkanu seuraamaan niitä vaan päätin lähtä vähän käveleen. Käveleskelinki sitte aika pitkän lenkin ja kävin välillä matkanvarrella olevissa pikkukaupoissa kurkkimassa tarjontaa. Löysin sellasen tosi vanhan näkösen kadun ja käveleskelin sitä rauhassa. Se oli tosi rauhallinen ja sielä oli oikeesti paljon kattomista. Siinä meni välillä sellasia ovia ku toinen puoli tiestä oli muurin peitossa ja sit päätin mennä yhestä ovesta sisään. Se ovi osottautu kiinalaisen huonekalukaupan oveks. Sielä oli vaikka mitä siistii mutta harmi kyllä en ottanu kuvia. Mun takana nimittäin piti mulle seuraa yks myyjä. Tai ainaki se hönki mun niskaan koko ajan. :) Kiinalainen tapa, oon jo tottunu siihen että mua seurataan.

Noh, jokatapauksessa yhtäkkiä huomasin olevani Kungfutsen koulumuseon portilla. Ei muutaku sisään, opiskelijakortin vilaus ja 15 Yuanin hintaan olin museossa. Ei mikään kallis paikka siis.

Ja näkemistä riitti. Tällasia pikku katoksia oli siel muutama (ehkä kaheksan). Niitten sisällä...

Oli tällaset lohikäärmeet joilla oli toi paasi selässä...

ja siinä paadessa oli hirveesti pientä kirjotusta, kuten ehkä just just voitte nähä jos klikkaatte ton kuvan isommaks. Noi oli pystytetty aina jonku jutun kunniaks ja ne oli kyllä säilyny ihan hyvin ku ne oli muutama sata vuotta vanhoja.

Sielä oli lisääki noita paasia. Itseasiassa niitä oli aika runsaasti ja niissä kaikissa oli...

ylhäältä alas ja vasemmalta oikeelle näitä salaperäisiä merkkejä joista mäki alan tietää jo muutaman!

Oli siellä muutaki mukavaa kattelua koska viihdyin siellä muutaman tunnin mutta laitan kuvia joskus toiste lisää koska tää blogger ei oo mikään maailman paras blogitus noitten kuvien suhteen. Niin en jaksa enää vekslata niitä lisää.

Mutta tänään ehkä tapaan yhen ruotsalaisen pojan jonka kans voin varmaan tutustua Pekinkiin paremmin niin ettei aina tarvi mennä jokapaikkaan yksin. Vaikka ei se haittaa vaikka on välillä yksinki. Ihmiset on ihan ystävällisiä ja täällä on ihan turvallista joten mulla on monesti ihan mukavaa ku vaan kävelen pitkin hutonkeja ja joen varttaa vailla päämäärää. :) Matkanvarrella on taatusti niin paljon nähtävää ettei ees muista olevansa kävelyllä. Esim eilen tuli käveltyä aikalailla kaheksan tuntia. :) Ennen yhtätoista olin jo lähteny ja seittemän aikoihin tulin takas. Ja olin kyllä niin tyytyväinen olooni että ei mitään. :) Jalkoja kyllä vähän särki mutta ei sekään mitään.

Ei muutako ens kertaan! Aika lailla viikottain oon näköjään pitäny tätä blogia. Pitäiskö päivittää useemminki vai onko näin ihan hyvä? Hyvää sunnuntaita nyt jokatapauksessa.