Suomessa

Nyt mä oon sitte palannu Suomeen. Ehin käydä Suviseuroissa, viikon kotona ja nyt oon ollu jo viikon töissä täällä Helsingissä. Tai oikeestaan Vantaalla, HK:lla. Niin se aika vaan menee nopeesti täälläki.

On ihanaa ku Suomessa paistaa aurinko kymmeneen asti illalla ja pimeä tulee vasta yheltätoista. Kauheen lämmintä ei oo ollu, mutta ehin kyllä jo kärähtää yks päivä ku olin koko päivän ulkona. Pitkähihanen on kuitenki joka päivä ollu käytössä.

Kotona oli kans tosi mukavaa. Järkkäsin iskän synttäripippaloita ja kävin välillä vähän rellestään kavereitten kans. Oli parasta että siellä ei ollu liikaa ihmisiä. Ehin nähä kaikki ja meitä oli sopivan tiivis porukka jonka kans voitiin käyä jopa syömässä Ylivieskan kiinalaisessa ravintolassa. Nam. Hyvää ruokaa sielläki oli, tosin aika suomalaiseen tyyliin tarjolla. :)

Töissäki on kivaa. Tutut ihmiset, samat, vanhat tavat ja tasasen tappava työ: ei siis stressiä työasioista, ei vastuuta mistään! Kyse on aina vain makkaroista, ei mistään tärkeästä. Aivotoimintaa voi pitää yllä muistelemalla venäjänkieltä ja harjoittamalla sitä. Mikäs sen mukavampaa! Очень приятно! 

Sopeutuminen omaan kotimaahan ei silti oo sujunu ihan kivuitta. Kiinassa mun koko elämä oli täysin järjestyksessä. Kaikki mun tavarat oli yhdessä pienessä huoneessa. Koko omaisuus. Mulla oli tasan yks ystävä ja kaks kaveria. Niitten tapaamiset järjestin säännöllisesti ja järjestelmällisesti ja lopun ajan nautin omasta rauhasta. Olin ihan oikeesti yksin. 

Täällä Suomessa tilanne on vähän eri. Mun tavarat on levällään ympäri Suomea, kolmessa eri paikassa. Elän edelleen matkalaukkuelämää, ainakin pari viikkoa vielä. Ja oikeestaan sinne syyskuulle asti, koska sitte vasta pääsen Joensuuhun ja tiiän jääväni sinne myös. 

Kavereita mulla on ihan yhtä levällään vielä useemmassa paikassa. Ja niitä on paljon. Niin paljon että ajatuksestaki tulee sosiallinen ähky. Olis mukavaa jutella jokaisen kans erikseen. Istua alas ja vaan jutella kasvokkain. Mutta useimpa se menee niin että mukana on viis kaveria, viis niitten kaveria, viis kaverin kaverin kaveria jne. Ennen mä rakastin isoja porukoita ja menin niitten mukana ku kala vedessä. Nyt mä väsähän melkein saman tien. En tiiä miten päin mun pitäis olla, mitä sanoa ja kelle. Olo on epävarma enkä jaksa tutustua oikeen keneenkään. Varsinki ku tuntuu että omiin kavereihinki sais tutustua uudestaan... Kai se tarkottaa sitä että musta on tullu erakko. Ihan oikeesti. Mä pelkäsin sitä kyllä jo Kiinassa ja mietin että voikohan se olla mahollista. Mutta en ikinä uskonu että se vois. Hyvänen aika! Mähän oon sosiaalinen. Edelleenki. Mä rakastan mun ympärillä pörrääviä ihmisiä! Mutta silti olo on aika tyhjä. Aika erakkomainen.

Mutta jospa se tästä pikkuhiljaa helpottais. Ainaki mä voin aina soittaa kelle vaan. Ja se on aika mukavaa.

Mietin edelleen mitä teen tälle blogille. Voi olla ettei mulla oo enää aikaa pitää tätä kovin säännöllisesti. Ja jaksanko pitää enää ollenkaan. Katsoo nyt. Toisaalta mulla on edelleen satoja kuvia mitä ette oo nähny, saman verran juttuja mitä ette oo kuullu. Mutta tuleeko ne kuitenki puhuttua kasvokkain nyt ku oon täällä? En tiiä. Joten kuulostellaan. Laittakaa kommenttia jos ootte jotain mieltä.

Viimeistä viedään!

Uskomatonta, mutta totta: huomenna koittaa lähtöpäivä! Ykstoista kuukautta... :P Ei tunnu siltä, ja tuntuu kuitenki! En osaa kyllä sanoa muuta, ku et täältä tullaa koto-Suomi! 再见北京！Ja kaikki vois sitte ilmotella itsestään puhelimen välityksellä huomisiltana! :) Kohta nähään!!

Ja loppuun viel pari kuvaa mun sunnuntaikävelyltä. Mereneläviä, käärmeitä, silkkitoukkia, linnunpesiä... Var så goda och ät!

Fu - Onni

Fu 福 on tollanen koriste-merkki jonka pitäis tuottaa onnea. Monet ihmiset pistää tollasen fu-merkin oveensa koristeeks ja onnea tumaan (esim meiän naapurit, 2kpl). Ja näkyy niitä jokapuolella muuallaki. Otin pari kuvaa Pingyaosta joissa oli FU-merkki. Ihan vaan siks että niitä on oikeesti joka ovessa, taloyhteisöjen porteilla, kauppojen ja ravintoloitten ikkunoissa... Joka nurkassa! Varmaan ekoja merkkejä mitä oon oppinu tunnistaan... :) Ja toi punanen väri on kans huomattava seikka. En tiiä miks kaikki on täällä aina punasta. Pitääpä kysästä huomenna.

Tää on siis leikattu punasesta paperista. Aika tarkkaa työtä, pakko myöntää!

Ilta

Yksin ei tarvi tässä maailmassa olla, vaikka välillä siltä tuntuiski. Ainakaan ei Pekingissä. Tarvii vaan avata verhot iltasella ja kattoa satoja valoisia ikkunoita. On täällä muitakin siis!

Ennen tänne lähtöä mua varoteltiin mummoista, jotka tökkii aurinkovarjoilla silmiin. Mutta varoitus on ihan liian lievä! Pitää varoa myös kaikkia muita, aurinkovarjo on nimittäin kaikilla arvonsatuntevilla ei-liian-länsimaistuneilla täällä länsimaistuneessa Pekingissä. Ja totuushan on, että vaikka täällä on monia mua pitempiä ihmisiä, niin keskimääräsesti kiinalaiset on suomalaisia lyhyempiä. Ja täällä on paljon niitä minikokosia (metrinkorkusia) tyyppejä, varsinki vanhuksia ja maaltatulleita. Ja kun ne sit kantaa sitä aurinkovarjoaan niin ne varjon piikit on just siinä mun silmien kohalla. Eli ainaki turistipaikoissa kannattaa varoa silmiään jos tänne tulee!

Ens viikolla Suomeen. En tajua! Siistiä!

Puistossa

Puistot on kivoja. Ainaki kiinalaiset puistot.

Tää oli hyvä, puistoilijat suojeltiin grillaantumiselta. Toi penkki nimittäin oli polttavan kuuma!

Näistä piirtelijöistä mä tykkään!

Ja näistä hellyttävistä papoista kans! <3 Kattokaa nyt ku ne hymyilee mulle ja yks oikeen vilkuttaa!

The Olympic Green

Tykkään tosta linnunpesästä. Ja siitä että ku mä oon matkalla kattoon olympiakenttää niin mun eellä kävelee joku setä olympia-paita päällä.

Bird's nest

Paralympics

Nice match!

Kaikille tilaa riittää... Ja kävelemistä.

Vesikuutio... Pitäsköhän tuola vielä ehtiä käymään? Sisällä nimittäin on vesimaailma.

Art. Couldn't take better pics of these because there were those typical posepose-kinkut on my way again. ;)

Taas yks "pakollinen nähtävyys" takana... Ne alkaa onneks olla jo vähenemään päin. Kaikkea en tosiaankaan tuu näkemään mutta aika paljon juttuja oon jo nähny. Kotiin lähtö kummittelee 16 päivän päässä. Ihan pian!

PingYao

Pingyaon reissu oli kyllä huippu mukava. Tapasin kivoja tyyppejä ja tutustuin kiinalaiseen vanhaan kaupunkiin. Junassa nukkuminen oli tietenki vähän sellasta ja tällasta mutta ainaki nukutti sit hotellissa ja kotiin tullessa. :) Mun hotelli, tai siis hostelli oli ihana. Se oli vanhan ajan malliin rakennettu niinku varmaan kaikki hostellit Pingyaossa. Sänkyki oli ihanan kiinalainen pöytineen kaikkineen. Onneks se ei sentään ollu 200 vuotta vanha, ois varmaan muuten jääny vähän lyhyeks. Mutta mukavan mökkeilytunnelman sai kyllä aikaan! En tiiä kannattaisko toi talvella, mutta toisaalta ne kehu että niitten huoneet on talvellaki lämpimät... Tiiä sitte. Peitto ainaki on paksu.

Kylppäri. Kunnon möksäilytunnelma!

Kyllä vaan, turistikylä Pingyaossaki jonku tarvii myydä vessapaperia. Tätiä vaan ujostutti niin paljon että se pysytteli tuolla papereitten kaukana niin kauan ku mä olin lähettyvillä...

Käsintehtyjä kenkiä :), Pingyaon erikoisuus.

Savupiippu

Tää muuri oli kiva ku se kiers koko kaupungin. Valitettavasti en ehtiny kiertää sitä kokonaan. :/ Ne urpot ei kerta antanu kiivetä muurille ku kerran yhellä lipulla ja se lippu makso hunajaa...

Paikalliset tytöt leikkimässä muurin alla. Hello! Good bye! Lupas mun ottaa yhen kuvanki. :)

Lörpötys

Eilen näin ekaa kertaa hattarapilviä täällä koko Kiinassaoloaikani aikana. Tuntuu hassulta, että Suomessa niitä näkyy harva se päivä. Vai näkeekö?

Tänään taas sato vettä ja oli kylmä. Aamu oli tosin aurinkoinen ja lämmin, mutta iltapäivästä viileni. Oltiin silti ulkona reipas puolituntia, vaikka satoki vettä.

Mulla on kivat kengänjälet jaloissa, eikä se johdu edes kurasta, oon oikeesti ruskettunu - ainaki jalkapöydästä! Aurinkoa en oo kyllä välittäny ottaa. On niin kuuma, etten jaksa sellasta. Ja eihän se oo ees terveellistä. Kiinalaisten ja sairaanhoitajien mielestä ei ainakaan. Joten voi olla, että tuun täältä ihan kalkkilaivan kapteenina ja kaikki suomalaiset on mua ruskeempia. Älkää välittäkö. On täällä silti lämmintä ja aurinkoista. Ainaki sillon ku ei oo saasteita.

Tänään taas puistossa yks pappa vetäs pari leukaa. En voi olla ihailematta näitten kykyä löytää liikuntamahollisuuksia joka paikasta = puun oksasta, lasten leikkikaluista, tuolin selkänojasta jne. Samoin on siistiä, että kukaan ei mieti, mitä muut mahtaa ajatella tästä. Tai onhan sillä tietenki varjopuolensa (sillon ku joku pissattaa poikaansa keskellä tietä). Mutta ainaki kiinalaiset osaa ottaa paikkansa yleisistä puistoista. Monet harjottelee taijita, laulamista, soittamista, kiinalaista tanssia, martial arts... Luin jostain matkaoppaasta että kiinalaiset on kehittyny tossa tilanottamisessa niin hyviks siihen aikaan ku ne asu kommuuneissa eikä niillä ollu omaa tupaa, saati sitte perunamaata. Nykyään useimmilla sentään on oma asunto, mutta pihamaa löytyy edelleen yleisistä puistoista.

Onkohan mulla liian suureellisia kuvitelmia ku luulen että voin sit Suomessaki hengailla ulkona, vielä syyskuussaki? Onks syyskuussa jo niin kylmää ja märkää ja mustaa et pitää pysytellä sisätiloissa? Ja onko mulla ees aikaa ku käyn koulua? Noh, kattoo sitte.

En oo vielä miettiny mun blogin kohtaloa Suomeen tulon jälkeen. Varmaan pikkunen tauko on ainaki paikallaan...

Eilen kävin ostamassa mulle liput PingYaoon. Lähen vielä katsastaan sellasen turistirysän ennen ku palaan Suomeen. Siisteintähän tässä tietenki on se, että en saanu makuupaikkaa menomatkalle. Joten istuskelempa sen yli 14 tuntia sitte jossain kiinalaisessa pikajunassa... Ei kuulosta kauheen hyvälle. Mutta mulla on hyvin muistissa mun edeltäjän kertomus sen Shanghain matkasta. Se istu ne samat 14 tuntia junan LATTIALLA, se ei ollu saanu ees paikkalippua. Raukkaparka...

Mutta meenkippä nyt sit suihkuun ja nukkuun et jaksan sit valvoa sen seuraavan yön. Ja ennen kaikkea jaksan töpöttää sen antiikkikylän teitä vielä seuraavana päivänä! Huhhuh. Mutta nuorena pitää olla vähän tyhmä. Enää kuuskymppisenä mä en varmaan osta istumalippuja yöksi vaikka mikä ois. Tai mistä sitä tietää. :)

Ja on muuten oikeesti kivaa ku tällä koneella voi tosi helposti kirjottaa myös kiinaa ja venäjää! можно! 可以！:)

Ei kuvia tällä kertaa... En jaksa ladata. Saatte sitte PingYaosta taas hyvät pläjäykset.

The weekend

On Saturday I was walking around Nanjing West area. It's amazing how different places there can be in one city. The area there was more like belonging to Cangzhou or some other small city. I found it so uninteresting... And still, just a few stops by subway from Dongzhimen!

Puistoki oli aika kuiva. Mutta työmiehiä löyty kyllä ihan runsaasti täältäki!

Boring... There was even no life!

In the evening I went for a car ride. We went to see the Egg and yes, it was cool changing the colour from blue to white and purple. It was also quite cool to see how lively all Beijing is even during the midnight. People where selling fruits, clothes and snacks on the streets and their shops, all the restaurants were naturally open and people where happily walking there. And I'm sure no-one was scared for anything. There were no drunken people etc. So totally different from Finland! In Finland you should be at home after 10pm and stay there if you want to survive until next morning without being killed by knife, gun or drunken driver. Really! What I just read from Hyvinkää?

The Egg

Sunnuntain suunnitelmiin kuulu kuuluisa Panjiayuan Antic Market. Ah sitä roinan ja kulttuurin määrää! Trenditietoiset pekingiläiset ei halua enää säilyttää isomummojensa jäämistöä vaan sisustaa mieluummin Ikean huonekaluilla. En ymmärrä niitä... Jos mä oisin kiinalainen niin mun koti kyllä näyttäis niiin kiinalaiselta! Oisin ostanu jo vaikka mitä huonekaluja, mutku eihän niitä saa raahattuu Suomeen. :/

Kaikki 30Y/kpl. Ei mitenkään hinnalla pilattuja... Ainakaan tässä kohdassa! ;)

Oikeesti toi värikäs kaappi on just ihana! Haluun sen!

Tätiä vähän nauratti että otin siitä kuvan. :D Mutta tässä siis vähän näkymää markkinoilta. Ei siis mikään minimarket vaan ihan valtava tori ja voitte kuvitella kuin tsiljoona tavaraa siel on!

Et silleen. 30 päivää jälellä Kiinassa.

Koti Pekingissä

Mun kodit täällä Pekingissä on ollu aika hulppeita. Ensiks asuin neljän tähden hotellissa, jossa asui myös joku suht kuuluisa filmitähti. Palvelu pelas ja kaikki oli viimesen päälle, suomalaisesta saunasta lähtien.

Nyt sitte muutettiin isompaa asuntoon. Tän asuinyhteisön nimi on Moderni modernin taiteen museo. :D Suunnittelija on sama ku Kiasmalla, ja sen tää on näkönenki. Alakerrasta löytyy taas hulppea määrä palveluita, esim. elokuvateatteri, pari kahvilaa, kirjasto (jossa myydään Arabia-astioita), kauppa, pesula jne.

Täällä käy myös välillä vieraita. Kerran näin pari linja-autollista korealaisissa kansanasuissa pyöriviä ihmisiä. Voitte vaan kuvitella miltä näytti ku tänne lampsi parijonossa noin sata "prinsessaa". En tiiä oliko niillä joku esitys tuol elokuvateatterissa vai mitä. Mutta niissä riitti katselemista. Valitettavasti en saanu niistä kuvaa. :/

Ja tällä viikolla meillä kävi vieraita tossa meidän oven edessä. Ilmeisesti jotain automainoksia. :P Ne oli tossa koko päivän kirjaimellisesti (ainaki klo 10-21) niin ehdin ottaa kuviaki.

Mä asun tuolla takana näkyvässä rakennuksessa. :D Ja tää Porche on tietty mun? 

No, jos mulla ei oo Porchea, niin on mulla jotain paljon mielenkiintosempaa. Nimittäin hoidokit. Noi naiset jakso kyllä ihmetellä meiän tuplakaksosia. Ja aina jostain tuli uus kiinalainen katsoon ja sille piti taas selittää et nää on kaksoset ja noi on kans kaksoset ja nää on tyttö ja poika ja noi on kaks poikaa ja iät on plaaplaaplaa. Voitte kuviteella kuin kuivaa!

Niillä oli kunnon pelit ja vehkeet mukana...

Jotain muutaki kivaa löytyy mun asuinalueelta. Esim. tää juna. Mun mielestä aika cool, että jonku kerrostaloryhmän takapihalla on vanha veturi! Tykkään ihan hirveesti tästä. :)

Tällasta kotijuttua tällä kertaa. :) Hyvin oon kyllä viihtyny näissä kodeissa! <3