Ni hao ja privet! Tervetuloa seuraamaan ja mukanaelämään matkojani! Yhtä hyvää matkaa sinulle kuin minullekin!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Vaihto Tverissä

Lähes parin vuoden tauko blogista teki terää. Nyt ku oon päätyny Tveriin kolmeks kuukaudeks, aattelin et ehkä helpoin tapa pitää Suomi ajantasalla on alkaa kirjotella taas tänne.

Tossa kulmantakana on tällanen risteys.

Tver on siis venäläinen vanha kaupunki lähellä Moskovaa. Kerkesin jo nähä yhessä seinässä graffitin jossa luki, et Tver on Venäjän henki/sielu. Täällä on joku 400 000 asukasta kirjoilla, todellinen luku on ainaki taksikuskin arveluiden mukaan 500 000. Tänne mä päädyin sen takii, et Aleksanteri instituutti Suomessa järjestää kaikille venäjän opiskelijoille tänne vaihtopaikan. Opiskelen siis Tverin yliopistossa venäjän kieltä tän muutaman kuukautta.

Aleksanteri instituutti on järjestäny näitä vaihtoja jo monta vuotta ja nää täällä Tverissäki on jo kokeneita vaihtojärjestelijöitä. Kaiken piti siis sujua kuin rasvattu. Ja matka tänne alko ainaki mulla aivan täydellisesti.

Lähdin siis matkaan koulukaverini kanssa. Matkattiin aluks sen äitin kyydillä sen mummille Venäjän puolen Värtsilään. Siellä se mummi syötti meidät todella hyvin, pääsin kiertokävelylle Värtsilän pääkadulle ja näin suunnilleen koko Värtsilän ja tutustuin sen historiaan. Tällä mummilla oli ihana venäläinen asunto jossa oli kaikkee vanhaa ja hyvin venäläistä. Ensimmäisenä ku tultiin sisään saatiin tohvelit jalkaan ja suunnilleen heti sen jälkeen istuttiin syömään. Hyvin nukutun, lyhyen yön jälkeen lähdettiin jatkaan Sortavalaan, jossa käytiin viel kylässä eräässä todella hulppeassa kodissa ennen ku kiirehittiin sit Pietariin menevään marsuun. Tässä vaiheessa oltiin saatu jo sadat neuvot ja hyvän matkantoivotukset ja pussillinen matkaevästä. Lisäksi mä olin tustunu kiltteihin venäläisiin, jotka pyys mua tuleen niille kylään ihan vaikka yksinki! Ei voinu muuta ku olla ilonen ja kiitollinen.

Matka meni mukavasti jutellessa. Tää marsu eli reittitaksi oli vähän vähemmän ilmastoitu ja tie mutkineen sai mukavasti pään pyörälle. Just ennen Pietaria tajuttiin ummistaa hetkeks silmämmeki. Näin sitte rentouttavan marsumatkan päätteeks oli mukava alkaa miettiin mihin suuntaan pitäis lähtee niitten kahen matkalaukun, rinkan ja repun kans. Venäläisen tavan mukaan mä pääsin hyvin helpolla kaikista portaista ja ovista, herrasmiesseuralaiseni kanto mun painavaa laukkua meiän matkan aikana enemmän ku laki sallii!

Saatiin ne matkalaukut säilöön lopulta aika kivuttomasti ja päästiin sit viettämään niitä kaheksaa tuntia Pietarissa mitkä meillä oli ennen junan lähtöö. Käveltiin, pyörittiin ympyrää (siis ihan kirjaimellisestikki), syötiin hyvää kiinalaista ruokaa, juteltiin ja kahviteltiin. Meillä oli tosi mukavaa, mutta siinä vaiheessa ku se juna viimein tuli, molemmat oli aika valmiita kaatumaan petiin.

Tässä teille vähän venäläistä mentaliteettiä ettei ois niin kuiva postaus. Vanha kuva viime kesän Siperia-reissulta, läheltä Tobolskia.

Ja päästiinhän me makuuasentoon, ainaki jonkulaiseen. Mä ahtauduin reppuni kans yläpetiin kaveri jäi siihen alas. Siinä vaiheessa ku silmät olis pitäny saada jo kiinni, naapuripedin moskovalaisherra vaati saada kirjotuttaa meillä listan Moskovan top 10 nähtävyyksistä. Lopulta niitä kohtia tuliki kolmetoista, kaikki hyvin hyvin tärkeitä. Ei sillä kyllä onneks kovin kauaa menny aina siinä seuraavan nähtävyyden keksimisessä. Ainaki viis kertaa se suositteli käymään Moskovassa. Muista paikoista ei niin väliä.

Yöllä meiän toinen naapuri kuorsas niin että mulla ainaki meinas korvat särkyä. Aamu koitti kuitenki viimein ja piti nousta kattomaan, mihin sitä ollaan saavuttu. Oltiin viimesessä vaunussa ja eihän se kuljettaja ollu ajanu tarpeeks pitkälle. Päästiin kyllä laskeutuun korokkeelle, mut siinä oli aita vähän hankalasti laitettu meiän eteen. :P Noh, siitäki selvittiin ilman suurempia ongelmia ja sit jäätiin ootteleen sitä meiän vastaanottokomiteaa. Meille oli siis tullu viesti et kaikkia ollaan vastassa ja nää tyypit vie meiät sitte meiän asuntolaan ja kertoo mitä seuraavaks. Tunnin päästä ku se asema alko olla koluttu pariin kertaan ja portaitaki oltiin ravattu pari kertaa liikaa, päätettiin lähtee yliopistolle omin neuvoin. Saatiin taksi siitä asemalta hyvin järkevään hintaan, hypättin kyytiin ja tultiin perille. Taksikuski autto meitä minkä tais ja niin me päästiin oikeen rakennuksen eteen. Sen enempää ei onneks tarvinu tehä yksin, tavattiin nimittäin meitä pari tuntii aikasemmin saapuneet kaks luokkakaverii ja ne osas neuvoo meidät ensin yhdelle ovelle, sitte toiselle. Ja löytyhän meiän nimet lopulta papereista ja päästiin viimein eroon siitä matkalaukkujen raahaamisesta!

Vähän ehkä harmittaa, etten päässy ees sinne venäläiseen asuntolaan minne hain, mut pääsin ainaki tähän samaan rakennukseen, kansainväliseen päätyyn vaan. Ihan vielä en oo ehtiny asettua aloilleni ku luvattiin vaihtaa huonetta kaks kerrosta alaspäin (vähemmän rappuja, jes!) et eräät tamperelaisfriidut pääsee vieretysten. Mutta huomenna alan varmaan olla jo paremmin ku hyvin asettunu, toivottavasti ku kouluki alkaa jo ennen kymmentä.

Mut ainaki oon syöny paljon hyvää ruokaa ja oppinu näitten parin päivän aikana jo ihan hirveesti. Ja täällä on kevät jo pitkällä, tänään oli +13 astetta!

4 kommenttia:

  1. Kuukostaa hyvältä..seikkailua tiedossa! Kuvat hienoja.
    Jäänpä kuulolle :)

    VastaaPoista
  2. Mukava, että jaksat kirjottaa. Tosi kiva lukea! Hyvää reissua kaikinpuolin.. :)

    VastaaPoista
  3. Kuisman mukaan eka kuva näyttää niin ku Ylivieskasta ja toka kuva on ennenvanhainen.

    VastaaPoista