Kuin ikävää on vaan odottaa. Varsinki sillon ku ei tiiä, kauan mihin asti joutuu oottamaan. Viis päivää oon oottanu puhelinsoittoa ja tänään ku kävin kysyyn, sain tietää, et mun asiaa aletaan poliisilla käsittelemään torstaina ja sillon mun pitäs käydä viemässä mun passi tonne toimistoon. Hyvällä tuurilla siis voin saada sen viisumin jo perjantaina, mut aattelin olla ajattelematta asiaa, etten sit perjantaina taas pety.
Niinpä siis ootan, et ois torstai. Ja sit ootan et ois perjantai. Ja sit maanantai.
Onneks mulla on jotain tekemistäki, vaikkei kyl paljon. Oon tottunu siihen, et mulla on kokoajan kaveri naapurihuoneessa ja ilman sellasta kaveria kyllä tylsistyttää! Mut tänään sentään kävin helsinkiläisten kans ekskursiolla, eilen kävin kävelyllä yhen niistä kans, oon pelaillu skipboa ja lauantaina palloilin tveriläisten nuorten kans. Huomenna ois tarkotus käydä taas maalla lahkolaisten kommuunissa. Suorastaan jännittää, mut ne on ollu ihan kilttejä niin ehkä mä selviin. Ne lupas et pääsen uimaan niillä. Se oiski toka kerta Venäjällä, ekan kerran uin Baikalilla viime kesänä ja siellä pitäs olla puhasta vettä. Jospa noittenki jokisessa ois sen verran puhasta vettä et uskaltautuisin. Vaikka tähän mennessä mä oisin kyl uinu jo monesti, mut mua pelotellaan kokoajan veden likasuudella. Kai se sit on likasta.
No, oottelen viel vähän lisää. Mulle saa kyl järjestää virikkeitä, jos jotain keksii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti