Nyt on tytöllä huonosti asiat. Mulla ei oo päiväkirjaa! Blogi saa jälleen kerran toimia mun ajatusten ulostuloväylänä.
Aika täällä Tverissä alkaa käydä vähiin, tosin en tiedä vielä yhtään millon pääsen lähteen täältä. Kävi nimittäin niin hauskasti, että otin ja hävitin mun passin! Mutta siitä ehkä lisää joskus toiste. Nyt mulla on paljon mukavampaa kerrottavaa.
Kouluvelvollisuudet alkaa olla aika valmiita. Enää pari hassua koetta, joista ei voi olla pääsemättä läpi, ja siinäpä se sitten oli! Sen kunniaks ajattelin viettää viikonloppua murehtimatta sen enempää kouluasioita ku passiasioitakaan! Aloitin mukavasti lähtemällä aamulla aikasin Lihoslavliin. Menin elektritshkalla, eli lähijunalla. Onneks olin ajoissa paikalla, se juna nimittäin oli aika täys! Kaikki Tverin ja lähialueitten vanhukset oli matkalla istuttamaan viimesiä taimia mökeilleen. Sitä ihmisten ja tavaroitten määrää! Kaiken kukkuraks siellä oli myös yks junnujalkapallojoukkue pelimatkalla. Aurinko porotti suoraan sisään ja vaikka ikkunat oli auki, sisään paahtu. Söin niin pika-aamiaisen et olin ihan nälissäni ja janoissani ku vihdoin se 47 min pitunen matka oli ohi.
Kävelin siitä asemalta vähän mutkitellen karjalan kielen tunnille. Koko tunnin tyypit puhu siitä, miten ne esiintyy viikon päästä. Juttelu suju ihanalla venäjä-karjala -sekamelskalla ja mä töin tuskin pysyin kärryillä. Mut tietenki kysyttiin myös mukaan, mut ehkä skippaan sen kuitenki tällä kertaa. Sen jälkeen herrasmiehenä ja ainoona miehenä yks opiskelija kysy multa, oonko mä tulossa sen kyydillä Tveriin. Se sopi mulle tietenki, mut halusin eka käydä katsastaan kaupunginpuiston, jota mulle viimekerralla kehuttiin. Aattelin et siinä ei kestä kauan niin uskalsin sit vaivata tätä herrasmiestä. Mut se oli niin herrasmies, et se lupas heittää myös pari muuta tätiä siitä koteihinsa kilsan päähän. Niin me sit ensin mentiin viemään niitä.
Kun päästiin sen toisen tätin kotiin, se ihasteli sen ihanaa kotia siitä autosta ja sano, et jos me haluttais niin voidaan tulla kattoon sen kotia. Ja me mentiin. :)
Se oli taiteilijoiden koti! Kuten näistä kuvista niitten pihalta näätte. Ne oli 1990-luvulla ite rakentanu niitten talon suunnilleen tyhjästä niitten omien sanojen mukaan ja edelleen täydensi ja koristeli niitten tiluksia voimien ja rahojen mukaan. Siellä oli sauna ja puutarha, penkki jolla levähtää ja viihtyisä koti, jossa ahertaa. Isäntä oli runoilija-kirjailija joka lahjoitti mulle itse kirjottamansa kirjan nimmareineen kaikkineen. Sen jälkeen se viel halus antaa mulle sulkaarasian ja venäläiseen tapaan osoitti välittävänsä pörröttämällä vähän hiuksia. Söpö! Siinä ne sit vaimonsa kanssa tarjoili meille teetä, keksejä ja kaljakeittoo. Sitä on se niin kuuluisa venäläinen vieraanvaraisuus!
Kaupunginpuutarha jäi tälle puutarhalle kyllä kakkoseks, vaikka me siellä istuttiinki tunteroinen keskustelemassa suomalaisen ja venäläisen koulun eroista. Paluumatkalla tutustuttiin poliiseihin, jotka kirjotti kauniin laskun ylinopeudesta. Opin, että vaikka kaupunginalueella saa virallisesti ajaa 60 km/h, sanaton sopimus poliisin ja autoilijoitten välillä on et saa ajaa 80 km/h. Jos ajaa vielä siitäki nopeempaa, voi saada 10€ sakon.
Hyvä päivä, eikä oo vielä ees loppunu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti